Lääkäri suorittaa erilaisia kokeita selvittääkseen, mikä on oireittesi aiheuttaja. Tätä kutsutaan diagnoosiksi. Ensimmäiseksi lääkäri tai sairaanhoitaja tutkii potilashistoriasi ja tarkastaa terveydentilasi. Sen jälkeen elimistöäsi kuvataan ja sinulle suoritetaan tarvittaessa myös muita kokeita.
Kuvantamistekniikat
Kiven paikantamiseksi lääkärin täytyy kuvata sisäelimet. Sinulle tehdään kaikukuvaus (kutsutaan myös ultraääneksi), jossa kuva muodostetaan korkeataajuuksisten ääniaaltojen avulla.
Lääkäri pystyy näkemään kuvista aiheuttaako kivi tukkeuman tarkistamalla, onko virtsankeräysjärjestelmä laajentunut (kuva 1).
Kaikukuvauksen lisäksi sinulta saatetaan ottaa röntgenkuva virtsateistä. Toinen yleisesti käytetty menetelmä on TT-kuvaus (tietokonetomografia). Virtsakivitaudin tapauksessa otetaan varjoaineeton tietokonetomografia (NCCT). Tällä kuvauksella voidaan selvittää tarkasti kiven koko, muoto ja paksuus.
Joissakin tapauksissa lääkäri saattaa valita suoritettavaksi varjoaine-TT-kuvauksen, tai suonensisäisen urografian. Näistä kuvista saadaan lisätietoa munuaistesi toiminnasta ja elimistösi anatomiasta.
Kivianalyysi ja muut kokeet
Jos kyseessä on munuaiskoliikki, sinulle tehdään myös veri- ja virtsakokeet ja tarkistetaan, onko sinulla mahdollisesti jokin tulehdus tai munuaisten vajaatoiminta.
Jos katsotaan todennäköiseksi, että kivi poistuu virtsan mukana, lääkäri saattaa suositella virtsan siivilöintiä siten, että kivi saadaan talteen. Sen jälkeen lääkäri analysoi kiven ja selvittää, minkä tyyppisestä kivestä on kysymys. Nämä tiedot ovat tärkeitä, sillä niiden avulla voidaan valita parhaat hoito- ja ennaltaehkäisymenetelmät.
Jos uusien kivien muodostumisen riski on suuri, sinulle suoritetaan lisäkokeita, joita kutsutaan nimellä metabolinen arviointi. Nämä kokeet ja syy niiden tekemiseen on selvitetty erillisessä osiossa (ks. Munuais- ja virtsakivitaudin metabolinen arviointi).
